Moikka moooi!
Ajattelin tänään tehdä teille postauksen kaikista kissoista joita mulla/meillä on ollu.
Oon aina ollu kissaihminen, ne on vaan niin ihania! Tykkään toki koiristakin ja muista eläimistäkin tosi paljon, mutta kissat vaan vie aina voiton. :)
Mulla on yhteensä ollu siis 4 kissaa. Oliver, Onni, Orvokki ja Kitty. Tai no silleen 5, kun äitillä oli Nuppu niminen kissa sillon vielä kun olin joku 1 vuotias kunnes se lopetettiin koska se oli niin vanha jo. Niin se oli sitten äitin kissa, ei mun :D
Oliver
Oliver tuli meille kun asuttiin vielä Japanissa, olin sillon muistaakseni 8 tai 9 vuotias. Olin tulossa kotiin pianotunnilta ja mulla oli avain unohtunu kotiin. Noh kotona ei sillä hetkellä ollu ketään, isä oli töissä, äiti oli aina kotona ja kello oli jo sen verran että pikkuvelikin on tullu tarhasta kotiin. Istuin oven edessä varmaan tunnin, ja olin ihan hermostunu kun ei vieläkään tullu ketään kotiin, itkin ja olin ihan hädissäni että miks äiti ja Riku ei tuu jo kotiin. Olin menossa sit ettiin äitiä lähistöltä, mutta se tulikin mua vastaan pihalla ja se talutti pyörää ja kanto rinnuksilla niin pientä, suloista kissanpentua. Olin ihan hämmästyny ja kysyin äitiltä että kenen kissa tää on, tuleeks tää meille? Äiti sano että oli löytäny pikkusen puistosta pahvilaatikosta, mutta se oli pelästyny ja lähteny pusikkoon karkuun ja ettiny sitä siellä yli tunnin.
Mentiin sitten sisälle, ja olin ihan innoissani ja leikin kisun kanssa koko ajan. Japanissahan ei yleensä kerrostaloasunnoissa saa olla lemmikkejä, joten mietittiin vähän äitin kanssa miten voitais pitää toi ja miten selitettäis isälle... Äiti sit sano että sanotaan sille niin, että mä halusin niin hirveesti ton eikä voitu jättää sitä pihalle. No isukkihan ei ajatuksesta tykänny yhtään, mutta saatiin se kuitenkin suostuteltua. Myöhemmin tää kissa osottautu sillekin ihan positiiviseks yllätykseks, kun toi pyydysti aina kaikki torakat niin niitä ei enään tullu ollenkaan :D Haha. Nimeä me mietittiin koko päivä. Mä sit keksin nimen Oliver siitä Disneyn leffasta, sillä oli niin samallainen kohtalo kun meiän kisulla. Kaikki rakastu heti meiän Oliveriin, koulukaveritkin tuli aina kylään kattomaan tätä ihanuutta :)
Vajaa vuosi Oliverin hankkimisen jälkeen me muutettiin Suomeen. Muutama kuukaus ennen muuttoa me asuttiin mun isomummilla eli isän mummilla ja Olkku tuli meiän mukaan sinne myös. Kissan kanssa lentokoneella matkustaminen oli kieltämättä aika mielenkiintosta, mitä nyt siitä enään muistan :D Oliver on just semmonen että se maukuu koko reissun ajan, oli se sitte autossa tai missä vaan. Sen takia mökkireissut onkin niitä parhaimpia kun kuuntelee ton orkesteria :D
Kun muutettiin sitten Suomeen me asuttiin mummilla ja vaarilla ja isä asu Japanissa vielä hetken. Sitten kun isä muutti meille niin isovanhemmat muutti mökille (meiän mökillä on siis sähköt, lämmitys, sisävessa, suihku, sähkö ja puusauna ym. että pystyy hyvin asumaan talvellakin!). Ne otti aina Oliverin mukaan ja enemmän se kissa olikin sitten niiden kanssa, niin jossain vaiheessa Oliverista tuli niitten oma kissa. Se ärsytti mua tosi paljon, ja haastoinkin aina riitaa siitä asiasta kaikkien kanssa mut tulin vaan siihen tulokseen että Oliver on kuitenkin kasvanu ulkona, niin sen on ehkä parempi asuu maalla jossa se voi olla ulkona vapaana aina kun se haluu. Muistan aina, kun mulla oli hirvee huoli Oliverista että se eksyy ulkona eikä se tuu ikinä takasin, jos se oli vaikka tunnin pois niin itkin hirveesti ja olin varma että se on kadonnu kokonaan. Annoin sille aina kotiintuloaikojakin vaikkei kissa niistä mitään ymmärrätänykkään xD Hahaha...
Oliver on nyt aika vanha jo, 10 vuotias. Silti sillä on vieläkin niin ihana luonne, se antaa ottaa syliin ja se on niin pehmonen <3 Vaikka välillä kun olin pieni niin kiusasin sitä niin lähin juoksee karkuun kun se hyökkäs mun kimppuun ja juoksenteli mun perässä :D Haha. Rakastan sitä!
Onni ja Orvokki
Onni ja Orvokki on siis samasta pentueesta ja ne haettiin samaan aikaan, joten kerron niistä yhtä aikaa :)
Mietittiin äitin kanssa olikohan se 2009 tammi-helmikuuta että otettais toinen kissa, tyttökissa. Oliver oli aina välillä meillä, mutta tosiaan se oli enemmän mummin ja vaarin kanssa niin ajateltiin ottaa toinen joka olis sitten meillä enemmän ja että se olis Oliverin kaveri. En ihan aluks ottanu tota juttua tosissaan koska äiti on puhunu tosta asiasta jo niin monta kertaa eikä mitään oo ikinä tapahtunu.
Yks päivä äitin kaveri kerto että oli hakenu Karkkilasta kissanpennun ja siellä olis muutama pentu vielä vapaana ja 2 narttua jäljellä.
Mentiin sitten kattomaan niitä pentuja äitin, sen kaverin ja mun kaverin kanssa. Kun päästiin perille ja nähtiin ne kisut niin ne oli kyllä niin ihania! Se oli kunnon kissatalo oikeesti, talo oli törkeen iso ja hieno ja iso piha jne. Siellä oli täysikasvusia kissoja muistaakseni 4 tai enemmän, ja pentuja oli kanssa 4. Noh me äitin kanssa ihastuttiin tohon Onniin heti ekana eli mustavalkoiseen kisuun, ja meille sanottiin että se on tyttö vaikka se oikeesti olikin kolli, onneks huomattiin se paikan päällä.... :D Mutta kolli kun meillä oli jo entuudestaan, niin otettiin toi harmaa eli Orvokki. Mä tykkäsin tosta Orvokista jo heti alkuun myös mutta kun oltiin ajateltu että otetaan Onni niin jos Kiia olis ottanu Orvokin. Kiia soitti äitilleen joka ei asiaan suostunu (kotona 2 kissaa). Siellä oli kaks semmosta melkeen koko mustaa kissanpentua ja mä tykkäsin niistä ehkä eniten <3 Kun leikittiin niin ne oli raapassu vahingossa äitiä niin se ei tykänny niistä yhtään :D Otettiin sitten Orvokki kainaloon, mentiin alakertaan ja oltiin laittamassa sitä kantokoppaan, kunnes Onni tuli alakertaan ja oli just sen näkönen että "Minä kans, minä kans!". Mietittiin siinä hetki (2 sekunttia) että otetaanko sitten kaks samalla iskulla, ja niin me sitten otettiin :D Toi oli aika hullua mun äitiltä. Niin me lähdettiin kaksi pikkukisua kantokopassa kotiin päin.
Autossa me sitten mietittiin mikä me annettais tolle toiselle lapsukaiselle nimeks. Orvokki nimi oli keksitty jo valmiiks, ja mietittiin kans jotain O:lla alkavaa nimeä. Mä ehdotin Oskua mutta äiti halus Onnin, niin me nimettiin se Onniksi.
Näillä molemmilla kisuilla on aivan ihana luonne. Molemmat tulee aina syliin, päälle nukkumaan, kehrää koko ajan ja on niin sosiaalisia kun voi olla.
Onni on kyllä aika arkajalka aluks mutta kyllä se siitä sitten tottuu uusiin ihmisiin, ei mee kauaa kun se on jo sylissä kehräämässä! Onni on semmonen tankki, aina sille sattuu ja tapahtuu jotain :D Ite kuulin tän onneks vasta jälkeenpäin, mutta äiti ja sen sillonen miesystävä oli parvekkeella istumassa ja kisut oli siellä niiden seurassa. Ne meni käymään sisältä hakee tyyliin juotavaa ym, ja toihan oli menny naapurin parvekkeelle joka oli sitten päättäny hätistää sen pois siitä jonka seurauksena poika oli tippunu maantasalle (asutaan 2 kerroksessa) ja jääny siihen sitten ihmettelemään. Kun nää oli huomannu niin ne meni salamana hakemaan sen sieltä asfaltilta. Toinen kerta oli se että Onni oli kuulemma päättäny lähtee kävelemään seinää pitkin 4 kerrokseen. Yläkerrasta tultiin sitten sanomaan että onks tää meiän kissa :D Ja joo olihan se. Ihan oikeesti, onneks sain tietää noi vasta myöhemmin muuten olisin varmaan ollu ihan paniikissa.
Orvokki on semmonen pikkunen, pullukka, ihana pehmoinen karvakasa <3 Se tykkää aina nukkua mun mahan päällä. Orvokilla oli kanssa yks semmonen tragedia, joka sattu 2009 juhannuksena. Porukat oli mökillä sillon ja ne oli ottanu nää kaks myös mukaan sinne. Orvokki oli parin päivän päästä hävinny ja se oli melkeen viikon kadoksissa. Kun kuulin tosta niin olin sillon Kalajoella, ja en voinu kun itkeä koska mä olin alunperinkin vastaan tota asiaa että ne kissat viedään mökille. Vaari oli laittanu ympäri kyliä ilmotuksia kissasta, ja onneks pian soitettiin että se on löytyny! Eikä se pidemmälle ollu päässy kun naapurin naapurin naapurin mökille :D Alle kilometri. Onneks löyty.
Sillon kun otettiin nää pikkuset niin Oliver oli sillon meillä kun tultiin kotiin. Herrahan ei tykänny ajatuksesta yhtäänn, ja se alko heti
murisemaan noille häntä pörrönä. Jonkun ajan päästä Oliver ja Orvokki jopa nukku vierekkäin, mutta Onnia se ei sietäny yhtään koska sekin on kolli. Voi mä vieläkin muistan miten pikkusta pelotti kun Oliver muris sille heti kun tuli vähänkin lähelle :(
Yks Orvokin lempi puuhista oli se, että se veti mun prinsessaverhot tolleen alas ja meni ite nukkumaan sinne sisälle :D Hahah todellinen prinsessa.
Semmoset oli nämä sisarukset.
Kitty
Viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä!
Kitty me otettiin mun ex-miehen kanssa lokakuussa 2011. Saatiin toi mun ystävän Kiian äitiltä, koska sillä ei ollu varaa leikkauttaa niitten urosta eli Suloa joka on Kittyn veli. Alunperin sen piti tulla vaan meille hoitoon, mutta me ehdittiin jo rakastua siihen niin tulisesti että me päätettiin pitää se :) Muutenkin meillä oli aikeissa hommata kissanpentu. Kittyn oikea nimi oli Sini, mut oon aina halunnu mun kissalle jonkun söpön nimen niin mä nimesin sen Kittyks. Tai Kitiks me sitä kutsutaan.
Kiti oli luonteeltaan aluks tosi arka, se vierasti meitä varmaan viikon. Sen jälkeen sen luonne muuttu täysin, se alko tulemaan syliin, puskemaan, kehräämään ja alkoi nukkua jo meiän sängyssä. Vieraita kohtaan se kuitenkin oli aina tosi arka. Mä aina sanoin sille että "Kitiiiii!" niin se vastas aina "Miu!" :')
Kitin kanssa ei oikeestaan ollu mitään ongelmaa. Ainoo mikä oli aluks oli se että korvat oli täynnä korvapunkkeja jonka takia piti se viedä eläinlääkärille pari kertaa, ja toinen oli tietenkin ne antopäivät. Ne oli ihan kauheita... :D Mut toisaalta oma vikammehan oli kun ei viety sitä leikkautettavaks.
Mua itkettää tällä hetkellä hirveesti tän tekstin kirjottaminen Kitistä. Mehän erottiin H:n kanssa juhannuksen aikaan, ja koska mulla ei ole asuntoa niin mä jouduin jättää kissani hänelle. Viimenen kerta kun näin Kitin niin oli heinäkuun alku. Menin hakemaan viimesetkin tavarat pois asunnosta, ja en olis milllään halunnu lähtee koska en halunnu eroon kissasta. Halasin Kitiä ja sanoin : "Äitin kulta, nähdään taas." ja lähdin. Sen jälkeen en oo enään Kitiä nähny. H on muuttanu nyt uuden naisensa kanssa yhteen (2 kk seurustelun jälkeen) ja mun kissa meni mukana. Vaikka meillä ei Kitin kanssa ollukkaan kun puolvuotta, siitä tuli mulle tosi tosi tosi rakas.
Mamman kulta pieni, oot joka ikinen päivä mun mielessä <3
Voi että, mulla meni koko päivä tän tekstin kirjottamiseen. Toivottavasti edes joku jaksoi lukea loppuun :)
Ooteko te enemmän kissa vai koiraihmisiä?
xoxo, Maryanneh
